Lentokoneet

Lentokoneet ovat hiljaa,
kun kysyn niiltä mistä
etsiä seikkailua

olen huonekasvien
kesyttämä
enkä tiedä
onko
rakastamani
mies
 todellinen

hänen hiuksissaan
on Jumalan hengitys
joka saa minut
epäilemään

Hän kysyy
mistä
löytää runoutta
ja
lentokoneet
ovat hiljaa

Toukokuun ensimmäinen

Olen pakannut
lämpöä syrjään.
Heittänyt hyllylle
kuin varastoon
säilötyt valokuvat.

Haudannut
hellyyteni
nälkäisen hain
muotoiseen
hämärään.

Nyt kaikki se
on käsissäsi.
Pyytäisin sitä
anteeksi
mutta en halua
enkä osaa.
Ulkona kansa juhlii.

Olet
valmis,
vaikka vielä oppilas.
Haluat halua,
sillä pelkäät tylsyyttä.
Kuule minua.
Olen kiirastulien kasvatti.
Paratiisien parasiitti.

Piiloudumme pyhiinvaelluksiimme.
Annan sinulle suojastani pyynnön.

Riisu
valheemme.
Ne ovat liian
tosia leikkeihimme.

Opeta
minut
hiljaisuuteesi.
Anna minulle
lupa nähdä,
älä katoa.
Kerro minulle
kaikki.

Minä itken
kasvoillesi
ja rakastan.

Yltäkylläisten yritys

Katu on leikannut
minut irti itsestään

ja laittanut tilalle
askeleitaan
laskevan
aaveen
jonka jalat
ovat kadonneet
tehdashallien
puruihin

haudon kostoa
huutavan miehen
takin alla

eilisen eetteri
on tänään
 ylhäisten
hajuvesi,
yltäkylläisten
yritys
ylittää
selontekojen
 silta

jokin tässä
kaikessa
on niin totta
että siitä tulee
jo Grimmin
kirjoittamaton satu

Emme pysähdy
todelliseen tarkasteluun
rakastamme toisiamme
sosiaalisessa mediassa
ja päätämme lauseet
pisteiden sijaan pilkkuihin