Minä en ole ollut olemassa
ennen tätä hetkeä
päivän lehti on sinfonia
en osaa sanoa
paljonko matkaa jäljellä
mutta taskut on rikki
ja pennit pudonneet
pitkin poikin
verenpunainen aurinko hehkuu
kuin puhkipureksittu nänni
fetissibileiden jäljiltä
silmistä roikkuvat
räkäiset rippeet
haluaisin unohtaa
mutta en osaa
enkä pysty
nyt maailma
on mustavalkoinen
ja täynnä kiviä
horoskoopit
enneagrammit
naistenlehdet
mainokset
perhe
ystävät
uskonto
matkailukanava
oma turhamaisuus
kaikki kertomassa
yhteen ääneen
mitä mun
pitäisi olla
ajatella itsestäni
tuntea itsestäni
mutta mielessä on ainoastaan
kuvat menneisyyden kodeista
ja lapsuuden taisteluista
kukaan ei ikinä kertonut
kuinka yksin täällä
todella ollaan
heinäkuun lopun sateessa
kuuluu muinainen laulu
se on ainoa ääni
jonka haluan tänään kuulla.
